Teologia
"Mooseksen lain rajoilla" Lyhyt tutkielma Mooseksen lain tai -liiton rajasta tapahtumineen. Voiko kristitty kartuttaa vanhurskauttaan lisäansioilla käymällä vierastyövoimana Vanha liiton alueella? Ei se ole lahjavanhurskauden vaippa, jota pitää jatkuvasti paikkailla lakivanhurskauden tilkuilla.
https://siipola.work/teologia/Mooseksenlainrajoilla.pdf
"Autonominen moraali ja kristinusko", proseminaaritutkimus
https://siipola.work/teologia/Autonominenmoraalijakristinusko.pdf
"Kymmenyslaista" Kymmenysvero-käsitteen syntyä, Siinailla israelilaisille säädettyä Kymmenyslakia sekä Uuden liiton ja Vanhan liiton toisiinsa sekoittamista yleensä koskeva, 2015 valmistunut tutkielma.
https://siipola.work/teologia/Kymmenyslaista.pdf
"Minä olen tosi viinipuu" Mitä tässä tarkoittaa sana tosi (kr alethinos)? Lyhyt kirjoitelma.
https://siipola.work/teologia/Tosiviinipuu.pdf
Vanhimmisto paljon paimenena
"Sekoitettuamme toisiinsa piispan ja diakonin, lain ja armon, tunteen ja hengen, aidon ja jäljitelmän sekä todellisesti vapaan ja tottelijan vastakohdat me, Raamattua ja Suomen lakia tuntemattomat, uskonnonharjoittajina ja heidän opettajinaan esiintyvät olemme puolessa vuosisadassa oppineet sekoittamaan toisiinsa vielä teokratian ja demokratiankin, Lyhyt tutkielma 2020 [päivitettävänä 9/2022]
https://siipola.work/teologia/Vanhimmistopaljonpaimen20221003.pdf
VÄLINEELLISTYVÄ USKON HARJOITTAMINEN
Kun taantumista välineellisyyteen kristinuskon piirissä ilmenee, kyseessä ei aina ole paluu Vanhan testamentin käytäntöihin.
Muoto ja sisältö
Uuden liiton seurakunnissa ilmenee aitona jotain sellaista, mitä eräät Vanhan liiton rituaalit ja välineet vertauskuvallisesti ennakoivat. Määritelmä: ”vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta” (Hepr. 10:1) viittaa tulevaan aikaan, kuten myös Paavalin kuvaus: ”jotka vain ovat tulevaisten varjo”(Kol. 2:16). Käsite ”taivaallisen kuva ja varjo” (Hepr. 8:5) taas viittaa vain ylimaalliseen, ja ”sen oikean kuva” (Hepr. 9:24) nimenomaan aitoon. Jakautumista aitoon ja epäaitoon ilmenee nykyisenäkin aikana.
Uskonelämän ja seurakuntaelämän taantuminen näkymättömistä näkyväisiin, sisäisestä ulkonaiseen, aineellisiin ja välineisiin, on luonnollinen kehityskulku. Monet katolilaiset suutelevat ihmeitä tekeviä ikoneita; jotkut luterilaiset ovat alkaneet sormeilla rukoushelmiä; yhä useammat helluntailaiset käyttävät pulloöljyä ja ristinmerkkiä ihmeparantumisen apuvälineinä. Näiden harjoittajat eivät noudata Vanhan liiton ohjeistusta, jos eivät Uudenkaan.
Öljy vai Henki?
Rajataan tämä tarkastelu öljyn rituaaliseen käyttöön. Pulloöljyn käyttö Hengen voitelun sijasta tai sellaisen aikaansaajana on Vanhan testamentin käytäntöön palaamista. Sen käyttö ihmeparantamisen yhteydessä ei sitä ole. Mooses määräsi öljyn ja veren sivelemisen pitaalitaudista jo parantuneen korvaan, peukaloon ja varpaaseen tätä puhtaaksi julistettaessa. (3 Moos. 14: 1-15.) Tämä käsittämättömältä taikamenolta tuntuva rituaali avautuu vertauskuvana Uuden liiton ymmärryksestä käsin.
Vain Mark. 6:13 mainitsee Jeesuksen lähetysmatkalle lähettämien opetuslasten voidelleen sairaita öljyllä parantaessaan heitä. Muut lähetysmatkasta kertovat raamatunkohdat eivät mainitse öljyä. Öljy ei kuulunut niiden varusteiden joukkoon, jotka Jeesus oli sallinut heidän ottaa mukaansa matkalle (Mark.6:8). Raamattu ei kerro Jeesuksen voidelleen sairaita öljyllä heitä parantaessaan, vaikka hän oli juutalainen, ja oli eläessään lähetettynä nimenomaan ja vain ”Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 15:24).
Pakanakristityt ja parantaminen
Raamattu ei kerro pulloöljy-avusteisia parantamisia tai parantamisyrityksiä tapahtuneen Uuden liiton aikana. Uusi liitto alkaa Jeesuksen uhrikuolemasta. Juutalaiskristityille osoittamassaan kirjeessä apostoli Jaakob antaa kuitenkin seurakunnan vanhimmistolle kollegiona mahdollisuuden voidella öljyllä sairasta seurakuntalaista, joka on kutsunut nämä luokseen rukoilemaan parantumistaan. (Jaak. 1:1 ja 5:14.) Tämä on myös perinteinen helluntaiseurakuntien käytäntö.
Koska Raamattu ei siis mainitse yhtäkään käytännön esimerkkitapausta öljyrituaalin käytöstä pakanakristittyjen parantamistoiminnassa, nykyisin muodissa oleva tapa, jossa kuka tahansa kiertelevä evankelista voi ottaa öljypullon taskuunsa tai käsilaukkuunsa ja tarjoutua voitelemaan sairaita yleisötilaisuuksissa, on heikolla perustalla.
Jos rukoushelmien, ikoneiden tai öljyjen käyttö on plasebovaikutuksen tietoista ottamista lisätehosteeksi Jumalan voimalle, ne edustavat epäuskoa. Epäusko on synti.
Kun Elia pyysi tulta taivaasta sytyttämään alttarin puut, hän ei valellut niitä ensin öljyllä paikalla olleiden uskon vahvistamiseksi vaan antoi heidän kastella ne vedellä. Jumala sytytti puut.
Reijo Siipola
(Kirjoitus on vuodelta 2012)